Yöttömän yön judoleiri, Sandö, Loviisa (28.6.-2.7.2006)
Kun taas on aika auringon, mä uskon siinä taikaa on...
Suomen niemi on tulvillaan judon kesäleirejä. Yksi mieleenpainuvimmista leireistä ainakin
minulle on ollut ja oli taas Loviisan seudun Judoseura Arashin, nyt jo kahdeksatta kertaa Sändön saarella,
Pernajan saaristossa,
järjestämä yöttömän yön kesäleiri. (Sandön saari sijaitsee muuten noin puolentoista tunnin laivamatkan päässä Loviisan kaupungista etelään).

Leiri keräsi noin kahdeksankymmentä judon
harrastajaa nauttimaan judosta, kesästä, hyvästä seurasta, mukavasta tekemisestä sekä saariston tunnelmasta.
Kun lounatuuli hellii, on luksusta viettää muutama päivä telttamajoituksessa; voi hyvällä omallatunnolla
antaa arjen huolien jäädä mantereelle
ja nauttia... vain nauttia; kukin omalla tavallaan; olostaan ja tästä kotoisan aktiivisesta, välillä "kiihkeästäkin" tunnelmasta.
Hienosti järjestetty leiri !!!
Järjestelyissä "pieni" Itä-Uusimaalainen Loviisan seudun Judoseura Arashi näyttää voimansa. Täysihoito !!! Laivarannassa ilmoittautuessaan jokainen
leiriläinen saa nimellä varustetun leirilippiksen. Iltaisin pidettyjen
olympialaisten, kalastuskisojen yms. tavalla tai toisella menestyneet tai itsensä ylittäneet vievät myös kultaista, hopeista tai pronssista
metallia tai muuta hyödyllistä tavaraa kotiinsa. Leirin päättäjäistilaisuudessa kaikille jaettiin etukäteen väripainettu diplomi vielä kotiinviemisiksi.
Ruokahuolto toimii saaren vaikeista olosuhteista
huolimatta aivan erinomaisesti. Vettä ja ruokaa tuotiin mantereelta joka päivä "säkki-" ja "saavikaupalla" !
Päivällä tarjoiltiin normaalia kotiruokaa ja illalla herkuteltiin !!! Nautimme mm. sellaisia herkkuja,
joita jopa kuuluisat ranskalaiskokit (mm. löträän :) kadehtisivat. Muurinpohjalettuja jäätelöllä ja hillolla, savustettua kalaa,
paistettuja lohimedaljongeja, eri kypysyysasteisiin loihdittuja makkaroita jne, jne. Tuliko nälkä ? Heh...
Ruuan jälkeen jokainen pesi ruokailuvälineensä puoliautomaattisessa tiskikoneessa joka koostui kolmesta "paljusta"
joissa luki "esipesu", "pesu" ja "huuhtelu". Astiat tulivat puhtaiksi käsittelyn jälkeen :)) Sitten taas uimaan, onkimaan, juoksemaan, lintujen laulua kuuntelemaan ?
Leiriläisistä noin neljäkymmentä oli 6-13 vuotiaita. Heidän lisäkseen tatamia tärisytti noin 15 "vanhempaa"
konkaria. Loput leiriläisistä olivatkin järjestävän seuran väkeä. Lapsia ja heidän vanhempiaan.
Judo-opetus leirillä oli taas huippuluokkaa. Pääopettajana oli Hiro Tanayama (7 dan), Suomen korkea-arvoisin judoka. Häntä avustivat Suomen Judoliiton B-poikien valmentajanakin toiminut Antti Renko (3 dan). Nuorinta aloittelijaporukkaa
luotsasi Olavi Korkia-Aho (1 dan), joka on vanhin judon mustan vyön saanut judoka tässä valtakunnassa. Hieman pienestä
tatamista huolimatta kaikki saivat taatusti maan parasta opetusta. Jokaiselle ikään, tavoitteisiin ja judotaitoon
katsomatta erittäin arvokasta oppia !!!
Kaiken tämän kruunasi lasten ehdoilla järjestetty oheisohjelma. Rölli (hui :) viihdytti kaniineineineen pienimpiä silloin kun "isommat" olivat
treeneissä. Pidimme joukkueolympialaiset, yksilölajien olympialaiset, kalastuskisat jne. Lisäksi tarjolla oli paljon virikkeitä veden kantamisesta kajakkimelontaan...
Minua viehätti Veijo Tarhalan loppusanat, jossa hän toivoi, että jokainen leiriläinen panostaa vahvasti judouraansa omalla tavallaan ja päämäärillään.
Veijo toivoi myös, että
hän näkee runsaasti leiriläisten nimiä tulevan talven kisojen ilmoittautumislistoilla ja varsinkin palkintosijalistoilla.
Veijo huokaisi ;-) että
olisi hienoa jos joku lukisi hänelle vuonna 20?? (sitten kun hän itse tarvitsee lukemiseen kiikarit :) uutisen, jossa joku Arashin leirillä ollut on voittanut olympiakultaa....
Loviisan seudun Judoseura Arashi ja koko leirillä ollut aikuisporukka tietävät kuitenkin sen, että lapsella on oikeus olla lapsi.
He tietävät myös, että
lapsella on oikeus olla lapsi myös urheilussa. Myönteisellä ja kannustavalla
ohjaamistavalla, vastuuta antamalla ja rajat pitämällä ja opastamalla, me aikuiset, saamme lapset viihtymään urheilun parissa,
oppimaan paremmin ja tuntemaan turvallisuutta; turvallisten vanhempien seurassa.
Pitäkäämme lapsissa yllä urheilun iloa - tarjotkaamme heille tietoja, taitoja, onnistumisia, elämyksiä ja mukavaa kamppailua; kilpailua - näin voimme
tukea lapsen terveen itsetunnon kehittymistä ja oikeanlaista itsenäistymistä.
Ja siihen ei muuten telkkaria tai tietokonepelejä tarvita. Judo, meri, kesä, kaverit, elämykset, uiminen, saunominen, itse tekeminen, turvallinen olo, välittäminen jne. riittävät !!!

Oli mukavaa saada olla mukana erinomaisen
Nuori-Suomi sinettiseuran järjestämällä leirillä. Sai välillä itsekin "hassuttella" ja tuntea koko ajan aitoa iloa !!! (tai ihanaa väsymystä :)
Erkki Jokikokko
Suomen Judoliitto, Etelä-Suomen alue
aluepäällikkö
3.7.2006