EJ/19.5.2008

Juttua jokusesta tapahtumasta 20.4.-10.5.2008

Teksti Risto Karvonen, kuvat: sieltä ja täältä :)

Juttua jokusesta tapahtumasta 20.4. - 10.5.2008

Nyt, kun työkiireiden ja yhden oman ambition toteutumisen jälkeen on vähän aikaa miettiä viime aikojen judoaktiviteetteja Etelä-Suomen alueella, olisi tässä joitakin hajahuomioita. Mikä näissä vähän "jälkijunassa" kirjoitetuissa jutuissa on hyvä puoli, lienee se, että on voinut tutustua aiheesta käytyihin jutusteluihin toreilla ja turuilla. Voi ikään kuin tuoda myös oman mielipiteensä muiden jatkoksi.

Sunnuntaina 20.4. pidettiin Järvenpäässä, Piirosen liikuntakeskuksessa kata-leiri, jossa opetettiin niin nage- kuin katame-no-kataa ison sensei-ryhmän opastuksessa. Opettajina olivat "vanhemmasta kaartista" Hannu Ruuth, Heikki Lähteenkorva, Jaakko Hannula, Seppo Kontio, Peter Mickelsson ja Arttu Laitinen sekä nuoremmista Marko Kallio, Jan Eklund, Maarit Kallio ja Arto Bäckström, joten läsnä ollut 32 opetettavan joukko ei todellakaan voinut peruskoulujen tyyliin valittaa liian suuresta ryhmäkoosta johtuvasta tiedonsaantiongelmasta.

Olen koettanut vihreän vyön suorittamisen jälkeen käydä mahdollisimman monessa kataopetustilaisuudessa ja mielenkiinto aihetta kohtaan kasvaa edelleen. Ehkä ne ovat nämä mittariin kertyneet vuodet, jotka vaikuttavat kiinnostukseni asteeseen, mutta myös niillä kilpailijoilla, jotka erilaisista yleisönosastokirjoituksista päätellen eivät aihetta nyt oikein noteeraa, tulee ikääntyminen väistämättä eteen ja jos kiinnostus judoa kohtaan säilyy, antanee katojen opetteleminen paljonkin lisäväriä kilpailuhybriksessä opeteltuihin kisatekniikoihin. Kuten mitä todennäköisimmin myös jotain ihan uutta.

Koska oma judohistoriani ei lajiin myöhäisherännaisenä ole vielä kovin pitkä, on leirin jälkeen ollut mielenkiintoista saada sellainenkin tieto, yhdeltä judoharjoituksissamme käyvältä karatekalta, että katat ovat tarinoita. Niitä kertomalla lajitaito on siirtynyt opettajilta oppilaille ja sukupolvelta toiselle. Katojen voisi siis sanoa olevan eräänlainen Budo-Kalevala tai modernimmin: Kata on muistikortti, joka toimii ilman elektroniikkaa.

Tämä oli yhtenä jutun juonena myös Järvenpäässä, missä nuorempi opettajakunta esitti katat vanhemman valvovien silmien alla, jonka jälkeen kaikki opastivat meitä oppilaita aivan henkilökohtaisesti. Siellä täällä on joskus kirjoitettu, että katan opettamisen opettelusta kiinnostuneita nuoria olisi hyvä saada konkareiden oppiin enenevässä määrin ja mieluummin vikkelästi, jotta taito ei katoaisi. Olen asiasta samaa mieltä.

Kata-leirin kuvagalleriaan pääset painamalla tästä >>

Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa kevään toinen alueleiri Suomenlinnassa, Helsingin edustalla. Vetäjäkaarti oli mielenkiintoinen ja paikka minun mielestäni onnistunut. Kun on tässä välissä saanut lukea mielipiteitä puolesta ja vastaan paikan suhteen, niin kallistun kannalle, että vaihtelevilla paikoilla on myös oma merkityksensä sille, millaiseksi leireillä käyvät judokat pitemmän päälle ne kokevat. Niinkin hyvillä ja muillakin kuin judosaliansioilla toimivilla paikoilla kuin Suomenlinna oli, on oma merkityksensä mielenkiinnon säilymiseen ja muistojen kertymiseen.

Itse olin paikalla vain lauantaina kun sunnuntaille oli buukattu muuta. Harjoituksia pääsin lautasta myöhästymisen vuoksi seuraamaan kisaajien ekasta puolet, Judon tuen treenit, junnujen tokan ja kisaajien tokan. Ei se lautasta myöhästyminen kylläkään välttämättä tarkoita harjoituksista myöhästymistä, jos on kekseliäisyyttä. Eräskin henkilö saapui saarelle hääseurueen mukana uskallettuaan vain kysyä kyytiä. Suomenlinnaan kulkee muitakin aluksia kuin lautta.

Maamme tämän hetken ehdottomiin huippuihin kuuluvat Valtteri Jokinen ja Jaana Sundberg vetivät mielestäni mainiot aikuisten ja kisaajien harjoitukset osallistujien painottuessa enempi junnukisaajiin. Olisi harjoituksissa ollut isommallekin varttuneempien porukalle varmasti paljon opittavaa. Vetäjät esittivät kisatekniikoita ja kiersivät aktiivisesti opastamassa harjoittelijoita ihan "kädestä pitäen". Varsinkin Valtteri jäi mieleeni myös hyvän sanallisen ulosantinsa vuoksi.

Judon tuen kuntotreenit veti Peter Mickelsson. Alkuun haettiin lämmöt matossa möyrimällä sidontoja ja niistä poistuloja hakien, minkä jälkeen siirryttiin tekniikkaosioon, jossa käytiin läpi tai-otoshia, harai-goshia ja ouchi-garia soveltaen niihin myös Lähteenkorvan Hessun lanseeraamaa "palloteoriaa". Kunto varmaan kohosi ja sain myös erittäin hyviä vinkkejä, varsinkin ouchi-gariini. Niistä oli hyötyä kahta viikkoa myöhemmin.

Tuen jälkeen tatamin valtasivat nuoremmat junnut Nuori Suomi -kurssilaisten ohjaamana. Vuorossa oli riemukas rupeama judoa ja judollisia leikkejä. Hauskaa ja opettavaa menoa sekä junnuille että vetäjille, minkä jälkeen toiminnan matolla päättivät Jaana ja Valtteri omalla osuudellaan. Hyvä päivä Suomenlinnassa oli sitten lauttamatkan jälkeen takana.

Alueleirin kuvagalleriaan pääset painamalla tästä >>

Viikon kuluttua 3-4.5. kisattiin Vantaan Myyrmäessä Wekara-shiai, Joukkue-Wekara ja kevään toinen Junnu-Cup -kisa. Lauantaina en ollut paikalla (kiitokset Lehtosen Timolle tuurauksesta) mutta kuulemani mukaan Wekara-shiai oli ollut aikaisempaan tapaan hyvin järjestetty, mainio kisa. Sunnuntai kuluikin sitten dumarihommissa ensin joukkuekisassa ja sitten Junnu-Cupissa. Junnu-Cupien hyvää fiilistä ja kaikkea positiivista niissä on korostettu aiemminkin näillä sivuilla eikä nytkään tehdä poikkeusta. Ne ovat mainio tapahtuma, johon kannattaa kaikkien aloittavien nuorten judokoiden osallistua.

Tällä kertaa haluan kuitenkin korostaa Joukkue-Wekaraa ja joukkuekisoja yleensäkin. Ei niin kauhean pitkälle judouralleni on osunut kolme joukkuekisaa, joista kaksi Joukkue-Wekaraa ja yksi A-nuorten Suomi-Ruotsi-kisa Nummelassa. Kaikissa näissä on fiilis ollut mahtava. Positiivista tsemppausta on kiva kuunnella ja huutomyrsky on välillä niin korvia huumaava, että kurkku on illalla ollut käheänä, kun koettanut saada tuomarikomentoja kuulumaan. Ainakin minä toivoisin tuollaisten tapahtumien yleistyvän eli koettakaa seurat saada judokoistanne joukkueita aikaiseksi. Olettaisin sen kasvattavan myös seuraporukoiden yhteishenkeä. Toivottavasti myös kisakalentereista löytyisi paikkoja joukkuekisoille.

Vapaa-ajan judolla täyttänyt kuukausi huipentui kuitenkin minun ja oletettavasti myös muiden yhdeksän osalta 10.5., mutta sen päivän tapahtumista onkin jo juttua kirjattuna aluepäällikön toimesta. Hämäläisen Jerelle haluan kuitenkin näin julkisesti esittää kiitokseni merkittävästä roolista suoritukseni onnistumisessa.

Jere ukena ja Risto torina 1.kyu kokeen jälkeen 10.5.2008

Nyt, kun kesä on taas kerran ovella, niin hyvän sellaisen toivotuksena kaikille esitän, että riippukeinussa maatessa kannattaa lueskella judon saralta Mark Law:n kirja Pyjama Game - a Journey into Judo sekä muuten vaan Esko Valtaojan teos Kotona maailmankaikkeudessa. Jälkimmäinen antaa yleistajuisesti ja mielenkiintoisin vertauksin perspektiiviä siihen, kuinka pienistä asioista tässä meidän harrasteessammekin aika ajoin taitetaan peistä, noin universaalilla tasolla ;^)

T. Ripa

Erkki Jokikokko
Suomen Judoliitto
Etelä-Suomen alue
aluepäällikkö
www.es-judo.net
www.judoliitto.fi
19.5.2008